Maanantaina saimme todellisen jännitysnäytelmän Hulan synnytyksen suhteen. Avautumisvaiheen oireita oli aamusta, ruoka ei enää maistunut, hiukkasen petailuja ja läähättelyjä. Lämmöt olivat laskeneet alle 37 asteen sunnuntai-iltana. Päivä meni odotellessa, että Hulan käytös muuttuisi siihen suuntaan, että päästäisiin työntövaiheeseen. Selkeästi Hulalla oli epämukava olo ja vaihteli paikkaa, mutta selkeitä työntöyrityksiä ei ruvennut näkymään. Sointu kävelytti Hulaa moneen otteeseen ulkona ja minulla oli yhteys Kotisalon Liisaan, kenen puhelinneuvoilla koitin tehdä temppuja, jotta saataisiin synnytystä etenemään.
Yhdeksän jälkeen illalla alkoi jo huolestuttaa ja kaivelin päivystävän eläinlääkärin numeron valmiiksi puhelimeen. Sointu tuli käyttämästä Hulaa ulkoa ja sanoi, että katso äiti, onko Hulalla kakkaa takakarvoissa, kun oli yrittänyt tikistää ulkona jotain. Näkyvissä oli pelkkä sikiöpussi ja vihreää vuotoa. Onneksi kohta päivystävä eläinlääkäri soitti takaisin. Olin ehtinyt jättää jo varmaan kolme soittopyyntöä vastaajaan😄. Onneksi päivystäjä oli Lappeenrannassa uusituissa pieneläinklinikan tiloissa. Joten ei kun kiireellä matkaan.
Istukoiden ollessa irronneina tuntui mahdottomalta vaihtoehdolta lähteä kokeilemaan lääkkeellistä hoitoa, joten vaihtoehdoiksi jäi kiireellinen sektio kuntavastaanoton tiloissa tai lähteä ajamaan lähimpään päivystävään eläinsairaalaan Kouvolaan. Päätin, että tehdään sektio täällä, koska pelotti se, että hapenpuute kasvaisi pennuille liian suureksi, jos lähtee ajomatkalle Kouvolaan. Päivystävä eläinlääkäri sai hälytettyä toisen eläinlääkärin auttamaan leikkauksessa ja pian me Sointun kanssa odottelimme pentuja operaatiohuoneen ulkopuolella. Odottaminen tuntui tuskalliselta.
Vihdoin ja viimein pentuja ruvettiin juoksuttamaan meille pyyhkeillä hangattavaksi. Voin sanoa, että kiire tuli, kun tahti oli aika nopea ja kaikki vaativat elvyttämistä sektion jälkeen. Siinä vaiheessa ei ehtinyt laskea pentuja tai katsella sukupuolia. Kaiken kaikkiaan tuloksena oli 7 elävää pentua, 4 narttua ja 3 urosta💓. Yhtään pentua ei ollut menehtynyt. Siinä vaiheessa kun Hula oli herätelty ja mentiin pentulaatikon kanssa sinne, niin täytyy sanoa, että itku tuli kun Hulaa halasin. Kaikki paniikki, stressi ja pelko purkautuivat siinä tilanteessa. Pennut syntyivät siis tiistain puolella, joten syntymäpäiväksi tuli 10.6.2025.
Muutama pennuista, ketkä ovat kooltaankin pienimmät, ovat aloittaneet imemispuuhat hitaanlaisesti, tänään vasta ovat päässeet vauhtiin tissillä oloon. Maitokorviketta ja puppy boosteria annetaan, jotta elämä pääsisi käyntiin. Toivotaan parasta, että kaikki kääntyy parhaimpaan päin tässäkin asiassa, ainakin suunta on oikea tällä hetkellä.
Hula on osoittautunut erinomaiseksi emäksi. Aamuyöstä, kun tultiin eläinlääkäristä kotiin, asettui heti makaamaan pentulaatikkoon. Laitettiin pennut harjoittelemaan imemistä, mikä alkoi vähän hitaasti, kuten ilmeisesti sektion jälkeen voi näin ollakin. Hetken levättyään Hula alkoi tutustumaan uusiin tulokkaisiin ja pesemään niitä. Viettää aikaa pentulaatikossa, mutta lähtee kiltisti käymään ulkona ja välillä jaloittelemassa, kun pyydetään.
Hula antaa Blondin välillä tulla auttamaan pennunhoitohommissa. Hellyyttävää katsoa mummonkin hoivaviettiä😍.
Päivä kerrallaan eteenpäin ja toivotaan ettei tule mitään takapakkeja Hulan tai pentujen voinnille🙏.
